Vanhaa roosaa olohuoneessa

Näinkin suuri elämäntapahtuma, kuin uudet tyynynpäälliset on jääneet esittelyittä blogissa. Kaipasin keväällä hankittujen kylmän vaaleanpunaisten tilalle vanhan roosan sävyä ja sitä löytyi Annon valikoimista. Samettisia etsin, mutta nämä pellavaiset tuli lopulta hankittua.

 

PS Kuinka ihanaa onkaan, kun aurinko vihdoin paistaa sadepäivien jälkeen!

Puu tuli taloon

Tämä viikonloppu on hujahtanut vauhdilla! Perjantaina päätin pojan päikkäreiden aikana vaihtaa huonejärjestystä (taas) ja tietty se jäi vähän vaiheeseen pojan herätessä. Yläkertamme onkin hieman kaaoksen vallassa, mutta sentään alakerrassa on kaikki vielä paikallaan. Meille tuli myös tuo puu ”hoitoon” pariksi kuukaudeksi. Olinkin miettinyt jonkun isomman viherkasvin hankintaa, joten tuolla saikin hyvin mietiskeltyä haluanko kasveja meille. Pakko todeta, että onneksi en ehtinyt hankkimaan mitään pysyvää meille. Tässä vauva-arjessa koti pursuaa kirjaimellisesti kaikesta vauvatavarasta, joten huomaan jo parin päivän jälkeen tuon puunkin ahdistavan täällä 😀 Nyt on sellainen olo, että alan äkkiä myymään kaikkea turhaa täältä nurkista. Kaikkihan ne sanovat, että lapsen myötä tavaraa alkaa kertymään, mutta huh tätä määrää!

Mitä alakertaan ja näihin kuviin tulee, niin oikeastihan täällä on leluja, kirjoja ja leikkimattoja joka puolella 😉

Mukavaa sunnuntai-iltaa sinne!

Makuuhuoneen syysmaisemat

Makuuhuone ei liity tähän tekstiin muuten, kuin unettomuuden suhteen. Täällä taitaa pieni tehdä hampaita ja meno sen mukaista. Oikein naurattaa, kun miettii aikoja, kun mukamas maanantaisin oli ”niin väsynyt”, vaikka oli nukkunut vaan koko viikonlopun. Eipä tässä siis muuta, kuin lataamaan energiaa aurinkoisista rapsakoista syyspäivistä pitkien kävelyjen muodossa.

Asia jota pohdin usein on muuten blogin nimen muuttaminen. Silloin aikoinaan blogia aloittaessa mietin nimen vain sisällön kautta. Blogissa haluaisin unelmoida asioista ja niinhän sitä tuli tehtyä. Unelmat ovat kuitenkin muuttuneet ihan radikaalisti. Jos aiemmin unelmat olivat usein materiaa, olisi nyt unelmissa kokonaiset yöunet 😀 No aina, kun alan pohtimaan uutta nimeä blogille, tajuan etten keksi mitään kivaa ja tyydyn vanhaan. No tietyllä tavalla tämä blogi on edelleen paikka unelmilleni, vaikkakin erilaisille sellaisille.

Tämän postauksen myötä haluan lähettää extra annoksen energiaa muille unettomille!

Onnea on muuten pojan maailman paras täti, kuka tuli pienen kanssa vaunukävelylle siten, että vanhemmat ehtivät siivoamaan ja hoitamaan kaupassa käynnit. Kiitos siis vielä avusta!

 

 

 

Auringonloistoa ruokatilassa

Lokakuun ensimmäinen postaus ja kuvissa syyskuun auringonloistoa ruokatilassa- ja alakerassamme. Vitsit miten kauniista syyssäistä saatiin viime viikolla nauttia, toista ollut tällä viikolla. Tänään kastuin ihan kunnolla, kun liikuin rattaiden kanssa tuolla kaatosateessa. Kylmät säät saivat minut etsimään paksumpia takkejani, joista jopa kaksi on kadonnut kokonaan. Nyt pitäisikin löytää joku kiva polvipituinen kevytuntuvatakki näihin kylmiin ilmoihin. Tästä huolimatta ihaillaan vielä kerran tätä kaunista auringonloistoa.

(Vinkatkaa ihmeessä, jos tiedätte kivoja mustia polvipituisia kevytuntuvatakkeja!)

Kuvista poiketen pihallamme on jo siivottu kesäkukat pois ja pian olisi aika siivota myös ruokaryhmä ulkoa pois.

Portaikossa

Tässä yksi kuvakulma kotoamme, jossa aina ihastelen maisemia. Noustessa yläkertaamme avautuu ikkunoista upeat maisemat ja näiden kuvien myötä taitaa olla todettava, että syksy nousi heittämällä suosikikseni mitä tulee ikkunanäkymiin.

Syksyn myötä kotona on jo hämärää, vaikka ulkona vielä aurinko paistaa. Tekee todella mieli kääriytyä lämpöisiin neuleisiin ja sytyttää kynttilät palamaan. Työhuoneemme on edelleen keskeneräinen (niinkuin taitaa olla moni muukin huone), mutta en vain halua tukkia tuota huonetta tavaroilla, koska menettäisin maisemani. Tästäkin syystä syntyi lopulta päätös sisustaa (tuo aiemmassa postauksessa näkynyt) pienempi huone pojalle ensimmäiseksi omaksi huoneeksi. Ehkä teen tästä toisesta hänelle leikkihuoneen sitten, kun hän hieman kasvaa, niin voidaan yhdessä ihastella täällä muuttuvaa luontoa.

Tänä viikonloppuna olis myös sisustuksellisia tavoitteita! Pitäisi v i h d o i n saada ripustettua pari taulua seinille ja postissa odottelee myös pojan uusi sänky. Jospa ehdittäisiin myös tekemään hieman pihahommia. Näiden myötä toivottelen hyvää viikonloppua sinne!

Syksyn sävyä

Omalta osaltani Habitare löydöt jäivät melko pieniksi, kun ihan keskittymiskyky ei ollut sataprosenttinen. Jotain kuitenkin sieltä löysin kotiimme ja se tulee sametin muodossa. Enpä olisi uskonut muutama vuosi takaperin, että hurahtaisin samettiin näin paljon. Koska tämäkin voi olla ohimenevää, niin en nyt heti uusi sohvaryhmäämme samettiseksi, vaan aloitan hillitymmin. Annon osastolta löytyi nämä isot pehmoiset siniharmaat samettityynyt, joiden päällä ottaa kuulkaas makoisat päikkärit. Nyt on siis jo hieman tummempaa syksyn sävyä saatu kotiimme.

Kylkiäisenä saimme tämän vaalean kangaskassin, joka on muuten ihan paras paikka piilottaa riemunkirjavat leikkimatot! Kun leikkimatot ovat käytössä, on kangaskassi helppo laittaa pois esiltä, sillä se menee niin pieneen kasaan. Kassi on taas tarpeeksi suuri, jotta leikkimattoja piilottaessa menee ne maton kaaretkin sen sisään näppärästi. Näin edes pienen hetken kotona on taas hieman siistimpää 😉

Sieltä se muumimatto pilkottaa.

 

Tyynyt ei kuitenkaan vielä riittäneet, vaan nyt pohdin jo jotain taulua / maalia tuohon sohvan takana olevaan seinään. Noiden vaaleanpunaisten tyynynpäällisten tilalle haluaisin myöskin samettiset vanhan roosan sävyiset tyynynpäälliset. Jos sinun silmiisi on jossain sellaisia osunut, niin vinkkejä saa antaa!

Syksyn ensimmäinen

Syksy on toden teolla nyt täällä, sen huomaa iltojen ja aamujen pimeydessä. Pakko kyllä myöntää, että pidän paljon enemmän näistä kylmemmistä vuodenajoista. Ilma on raikkaampaa ja saa sytyttää kynttilöitä pimeydessä. Toki kesästäkin nautin, mutta joka vuosi fiilistelen syksyn tuloa paljon enemmän. Minussa on ehkä pientä kotihiiren vikaa, sillä on vain niin ihanaa kääriytyä sohvannurkkaan viltin sisään kynttilänvalossa. Lenkillä käydessä ilma on niin ihanan raikasta ja luontokin on upea syksyisin. Joo etten vaikuta ihan höperöltä niin kyllä koiran tassujen pesu joka ikisen lenkin jälkeen ja ainainen vesisade hieman hetkittäin ärsyttää. Mutta hyvin vähän vain 😉

Tämän syksyn ensimmäinen kynttilä onkin nyt jo poltettu. Tämä tilanne vielä tuosta tiistaisesta aamusta, kun vettä satoi aivan kaatamalla ja ulkona oli pimeää. Syksyn myötä minulla herää myös aina sisustusvimma. Poikamme huone olisi nyt korkea aika laittaa kuntoon ja muutenkin kotimme pitäisi viimeistellä. Vieläkin taulut odottaa ripustelua ja muutenkin paikat vähän levällään. Kaipaan myös syksyisiä sävyjä sisustukseen ja kun mieheni ei kerran suostu maalaamaan meillä seiniä, on lämpöä tuotava toisin keinoin. Jospa Habitaresta saisi inspiraatiota, lupaan yrittää kuvailla siellä hieman, jos vain pikkuiseni antaa siihen aikaa.

 

Keittiö ja kaksikerroksisen kodin hyödyt

Kuvia keittiöstämme, joka on usein se kodin siistein paikka. Tässä näitä kuvia ottaessa aloin miettimään kaksikerroksisen kodin hyötyjä. Moni kun tuntuu haluavan varsinkin pienten lasten kanssa yhteen tasoon. Kaksikerroksisuus on kuulkaas siitä kiva, että esimerkiksi vieraiden tullessa ei välttämättä koko kodin tarvitse olla tiptop (pienen lapsen kanssa vieraita käy usein visiitillä häntä katsomassa, mutta aina ei ole aikaa siivota koko kotia). Näin usein alakerran pikasiivous riittää. Näin kotona ollessa on myös ihan ok ottaa päiväunet, vaikka koko koti ei olisikaan vielä siivottu, sillä kun sohvalta katselet alakertaa, tuntuu koti tosi siistiltä 😉 Itselläni on ainakin ollut opettelua se, ettet yksinkertaisesti aina ehdi siivoamaan niin paljoa, kun ennen lasta olisit siivonnut / haluaisit siivota. Paikkojen järjestely yksinkertaisesti jää, jos on tarve ottaa lapsen päikkärien kanssa samaan aikaan oma lepohetki (usko minua, että näitä välillä tarvitsee parin tunnin yöunien jälkeen).

Ennen lasta en nimittäin pystynyt mennä nukkumaan / tekemään töitä kotona / bloggaamaan tms jos koti ei ollut siivottuna. Kummasti sitä on nyt jo oppinut ummistamaan silmiään ja olemaan ajattelematta sotkuja. Pystynkin kivasti huijaamaan itseäni sillä, että siivoan alakerran, jossa päivisin vietämme eniten aikaa ja jätän yläkerran siivoilut myöhemmälle. Yläkerrassa voi myös esimerkiksi kuivua pyykit, vaikka vieraita tulisi, sillä eipä he niitä sieltä näe.

Muita kaksikerroksisuuden hyötyjä on myös se, että mies voi rauhassa katsella telkkaria ja kukkua illalla, kun me pojan kanssa olemme nukkumassa yläkerrassa. Pienet äänet eivät kuulu yläkertaan, jossa voidaan rauhassa olla unten mailla. Vastavuoroisesti aamuvirkut voivat rauhassa elämöidä aamuisin, ilman toisen herättämistä. Vanhassa kodissamme jo aamusmoothien teko oli siinä ja siinä, sillä siihen toinen aina heräsi.

PS Habitarelippujen voittajille on nyt meilattu!

 

The Birth Poster

Saimme aivan ihanan The Birth Posterin ristiäislahjaksi pikkuisen tädiltä. Olin tätä meille halunnut muutenkin, joten olipas ihana muisto saada se ristiäislahjaksi. Nyt mietitään kuumeisesti sille lopullista sijoituspaikkaa seiniltämme, mutta kunnes lopullinen paikka on päätetty, ihastelemme taulua olohuoneessamme. Tästä taulusta on poikamme nimi sutattu piiloon, mutta taulun idea on tosiaan se, että siinä on pienen nimi ja syntymäpituus, -paino sekä -kellonaika. Piirros on piirretty koon mukaisesti, joten pojan kasvaessa voimme hänelle näyttää, kuinka pikkuinen hän syntyessään oli.

Uutta työhuoneessa

Työhuoneemme senkun muuttuu ja oikeastaan niin yläkerta muutenkin. Vaihdoin läppäristä pöytäkoneeseen ja sen myötä työpöytämme siirtyi eri seinälle, pois ikkunoiden edestä. Tämä ihan helpottaakseni valokuvien käsittelyä hieman pimeämmässä kohdassa huonetta. Muutenhan huone on melko tyhjillään ja odottaa kovin päätöksiäni muusta yläkerran sisustuksesta sekä huonejärjestyksestä. Haha, uskokaa vaan, etten vain osaa päättää minkä huoneen sisustaisin pojallemme.

Tosiaan muutenkin tämä työpöytämme on lapsiperheelle aika nounou, joten viimeistään poikamme alkaessa liikkumaan, on uusi pöytä hankittava. Pysyy ainakin mieli virkeänä, kun koti on koko ajan muutoksen alla 😉

 

 

Näiden muutospuuhien myötä toivottelen teille mukavat viikonloput!