Onko ruudun toisella puolella, ketään muita väsymyksen kanssa kamppailevia? Täällä yksi ainakin, jota väsyttää 24/7. Minun arkipäiväni kuluvat aikalailla poikkeuksetta näin:

06.00 herätys (ok, torkutan ainakin puoli tuntia),
 aamupalaa itselle ja koiralle, meikkailua ja vaatteet päälle,
07.30 pihalle koiran kanssa,
08.00-08.15 töihin lähtö,
9.00-17.00 töissä,
18.00 kotona
18-19 koiran kanssa ulkoilua
19.00 suihkuun ja ruokaa itselle ja koiralle
19.30-20.30 blogin parissa (toinen käsi heittää koiralle lelua / rapsuttaa koiraa)
20.30-21 koiran kanssa pihalle
21-22 Blogijuttuja / Kotijuttuja / muuta
22.00 Unille

Jos haluan nähdä arkisin kavereita, pitää koiralle pyytää hoitaja. Tästä tulee 100% varmasti morkkikset, sillä koiruus on kuitenkin niin rakas ja haluan pikku palleroni kanssa viettää mahdollisimman paljon aikaa.

Jos taas päätän jättää kavereiden kanssa treffit väliin, tulee siitäkin morkkikset, sillä heitäkin haluaisin nähdä. Totuus on se, että olen iltaisin niin väsynyt, että harvoin jaksan edes puhelimessa puhua.

Eli teen kumminpäin tahansa, on jommasta kummasta paha mieli
(ok, tämä on onneksi väliaikaista koiran yksinhuoltajuutta).

Olen tässä pohtinut myös sitä, kun varsinkin korostetusti blogimaailmassa usein bloggaajia moititaan rahankäytöstään (ei minua siis, mutta monesta blogista olen näitä kommentteja lukenut). Moni lukija on "kateellinen" bloggaajalle, kenellä varaa ostaa laukkuja tms, joihin itsellä ei ole välttämättä varaa. Eikä pelkästään blogimaailmassa, mutta muutenkin elämässä tätä näkee usein.

Tästä tulikin mieleeni kirjoittaa, että kyllä minullakin kateellisuus nostaa välillä päätään. Ei tosin raha-asioissa, vaan siinä, että jollain toisella on minua enemmän AIKAA! Voi, mitä antaisinkaan jos saisin vuorokauteeni pari lisätuntia aikaa kahvitella kaikessa rauhassa rakkaiden ystävien kanssa, aikaa puhua vanhempieni kanssa puhelimessa ilman, että aina täytyy sanoa, että "nyt on kuule kiire", aikaa rapsutella koiraani ja leikkiä toisen kanssa niin kauan, kuin pienellä energiaa riittää, aikaa puhua poikaystävän kanssa skypessä ilman, että täytyy hänellekkin sanoa, että "nyt on kiire, pitää mennä", aikaa panostaa blogiini enemmän ja aikaa ihan vain olla tekemättä mitään!

12103492718661657_6ScG6JDY_c.jpg


Minun unelma-elämässä minulla olisi siis aikaa tuolle kaikelle. Ottaisin kauniita kuvia kahvihetkistä blogiini ja saattaisinpa jopa asukuvia ottaa kauniimmissa ympäristöissä. En hermostuisi koskaan lähimmäisilleni, sillä minulla olisi aikaa vetää henkeä.

Hui, mikä kilometriavautuminen tänne tuli. Tämä vain nyt oli saatava kirjoitettua, jotta ette ihmettele, että miksi postausten laatu on joskus heikompaa tai miksi kommentteihin vastailussa kestää. Yritän täällä parhaani, mutta aikaa ei aina vain ole.

Toivon, että te muut olette täynnä energiaa ja ette joudu tämän asian kanssa painiskelemaan <3 Mukavaa iltaa kaikille :)