Vanhaa roosaa olohuoneessa

Näinkin suuri elämäntapahtuma, kuin uudet tyynynpäälliset on jääneet esittelyittä blogissa. Kaipasin keväällä hankittujen kylmän vaaleanpunaisten tilalle vanhan roosan sävyä ja sitä löytyi Annon valikoimista. Samettisia etsin, mutta nämä pellavaiset tuli lopulta hankittua.

 

PS Kuinka ihanaa onkaan, kun aurinko vihdoin paistaa sadepäivien jälkeen!

I Love Me messulippuarvonta (pikana)

Minulla mennyt viikot niin sekaisin, että unohdin jo lähes arpoa muutaman lipun I Love Me messuille! Tässä siis pika-arvonta messuilemaan, arvontaan kaksi lippua (kaksi erillistä voittajaa). Kommentoi alle ihan mitä haluat, kunhan jätät kommentin yhteyteen toimivan s.postin jonne saan toimitettua lipun.

Arvonta päättyy keskiviikkona puoleltaöin ja arvon voittajan torstaina!

(Vanhoja kuvia kuvituksena, koska meidän pieni ei antanut kuvailumahdollisuutta tänään) ;D

*Liput messuarvontaan saatu blogin kautta.

Puu tuli taloon

Tämä viikonloppu on hujahtanut vauhdilla! Perjantaina päätin pojan päikkäreiden aikana vaihtaa huonejärjestystä (taas) ja tietty se jäi vähän vaiheeseen pojan herätessä. Yläkertamme onkin hieman kaaoksen vallassa, mutta sentään alakerrassa on kaikki vielä paikallaan. Meille tuli myös tuo puu ”hoitoon” pariksi kuukaudeksi. Olinkin miettinyt jonkun isomman viherkasvin hankintaa, joten tuolla saikin hyvin mietiskeltyä haluanko kasveja meille. Pakko todeta, että onneksi en ehtinyt hankkimaan mitään pysyvää meille. Tässä vauva-arjessa koti pursuaa kirjaimellisesti kaikesta vauvatavarasta, joten huomaan jo parin päivän jälkeen tuon puunkin ahdistavan täällä 😀 Nyt on sellainen olo, että alan äkkiä myymään kaikkea turhaa täältä nurkista. Kaikkihan ne sanovat, että lapsen myötä tavaraa alkaa kertymään, mutta huh tätä määrää!

Mitä alakertaan ja näihin kuviin tulee, niin oikeastihan täällä on leluja, kirjoja ja leikkimattoja joka puolella 😉

Mukavaa sunnuntai-iltaa sinne!

Palautuminen synnytyksen jälkeen

Tässä vanhoja kuvia kesältä, jotka vauvan ja minun ensimmäiseltä lounasreissulta sitten synnytyksen. Kaikki palautuvat raskaudesta sekä synnytyksestä omaan tahtiinsa ja itse en ole vieläkään ”omissa mitoissani”. Hassua kuitenkin katsella kuvia, joissa kiloja oli vielä melkoisesti jäljellä. Palaisin halusta alkaa taas treenaamaan enemmän, mutta toistaiseksi kevyt lenkkeilykin saa aikaan niin kovia kipuja, että kunnon treeneihin on vielä matkaa.

Maksoin itselleni Hyvinvointistudio Lupauksen äitikurssin, joka oli suuri pettymys. Luulin saavani siitä eväitä erilaiseen treenaamiseen, koska vanhojen tuttujen treeniliikkeiden huomasin monien olevan liikaa kropalleni. Tuolta äitikurssilta en kyllä saanut mitään uutta tietoa, mutta tulipahan todettua ettei nuo nettikurssit kannata.

Täällä siis otetaan pieniä askelia kohti vanhoja mittoja vaunulenkkien ja kevyen lihastreenin muodossa. Sentään nyt tuntuu, että tuo kaikki turvotus on poissa.

Miten siellä ollaan palauduttu raskauden ja synnytyksen jäljiltä? Vinkkejä otetaan vastaan 🙂

Sporttikassi hoitolaukkuna

Aiempaan hoitolaukkupostaukseeni liittyen huomasin tämän meidän ”hoitolaukun” (malli on siis ihan urheilukassi, joten menee muussakin käytössä) olevan nyt alennuksessa täällä. Malli istuu hyvin tuohon aisaan, mutta myös Donkeyn vaunuissa tuohon sivukoriin, jossa sitä usein kaupoilla pyöriessä pidän. Sateella varsinkin laukku kulkenut sivukorissa, johon saan sadesuojan päälle.

Kyseessä Adidas by Stella McCartneyn urheilukassi.

Makuuhuoneen syysmaisemat

Makuuhuone ei liity tähän tekstiin muuten, kuin unettomuuden suhteen. Täällä taitaa pieni tehdä hampaita ja meno sen mukaista. Oikein naurattaa, kun miettii aikoja, kun mukamas maanantaisin oli ”niin väsynyt”, vaikka oli nukkunut vaan koko viikonlopun. Eipä tässä siis muuta, kuin lataamaan energiaa aurinkoisista rapsakoista syyspäivistä pitkien kävelyjen muodossa.

Asia jota pohdin usein on muuten blogin nimen muuttaminen. Silloin aikoinaan blogia aloittaessa mietin nimen vain sisällön kautta. Blogissa haluaisin unelmoida asioista ja niinhän sitä tuli tehtyä. Unelmat ovat kuitenkin muuttuneet ihan radikaalisti. Jos aiemmin unelmat olivat usein materiaa, olisi nyt unelmissa kokonaiset yöunet 😀 No aina, kun alan pohtimaan uutta nimeä blogille, tajuan etten keksi mitään kivaa ja tyydyn vanhaan. No tietyllä tavalla tämä blogi on edelleen paikka unelmilleni, vaikkakin erilaisille sellaisille.

Tämän postauksen myötä haluan lähettää extra annoksen energiaa muille unettomille!

Onnea on muuten pojan maailman paras täti, kuka tuli pienen kanssa vaunukävelylle siten, että vanhemmat ehtivät siivoamaan ja hoitamaan kaupassa käynnit. Kiitos siis vielä avusta!

 

 

 

Auringonloistoa ruokatilassa

Lokakuun ensimmäinen postaus ja kuvissa syyskuun auringonloistoa ruokatilassa- ja alakerassamme. Vitsit miten kauniista syyssäistä saatiin viime viikolla nauttia, toista ollut tällä viikolla. Tänään kastuin ihan kunnolla, kun liikuin rattaiden kanssa tuolla kaatosateessa. Kylmät säät saivat minut etsimään paksumpia takkejani, joista jopa kaksi on kadonnut kokonaan. Nyt pitäisikin löytää joku kiva polvipituinen kevytuntuvatakki näihin kylmiin ilmoihin. Tästä huolimatta ihaillaan vielä kerran tätä kaunista auringonloistoa.

(Vinkatkaa ihmeessä, jos tiedätte kivoja mustia polvipituisia kevytuntuvatakkeja!)

Kuvista poiketen pihallamme on jo siivottu kesäkukat pois ja pian olisi aika siivota myös ruokaryhmä ulkoa pois.

Ihanimmat lämmittäjät

Kaupungilla pyöriessäni löysin &OtherStoriesilta nämä ihanat kashmirvillaset ribatut pipot ja kaulaliinat. Niinkuin taannoisesta postauksestani muistanette, olen ihan hullaantunut vaaleanpunaiseen, niin tämä setti jäi houkuttelemaan. Minulla on kaapissa jo vaaleanharmaana hieman vastaava setti, jonka ostin NYCistä viime marraskuussa, mutta vinkkinä teille jos vastaavaa settiä etsitte. Tuotekuvista poiketen, ovat pipo ja huivi aivan samansävyisiä livenä.

Harmaa pipo, Harmaa huivi, Vaaleanpunainen pipo, Vaaleanpunainen huivi

 

Jos tässä vaiheessa vuotta saa jo aloittaa vinkkaamisen, niin myös aika ihana lahja / joululahja tällainen setti!

Portaikossa

Tässä yksi kuvakulma kotoamme, jossa aina ihastelen maisemia. Noustessa yläkertaamme avautuu ikkunoista upeat maisemat ja näiden kuvien myötä taitaa olla todettava, että syksy nousi heittämällä suosikikseni mitä tulee ikkunanäkymiin.

Syksyn myötä kotona on jo hämärää, vaikka ulkona vielä aurinko paistaa. Tekee todella mieli kääriytyä lämpöisiin neuleisiin ja sytyttää kynttilät palamaan. Työhuoneemme on edelleen keskeneräinen (niinkuin taitaa olla moni muukin huone), mutta en vain halua tukkia tuota huonetta tavaroilla, koska menettäisin maisemani. Tästäkin syystä syntyi lopulta päätös sisustaa (tuo aiemmassa postauksessa näkynyt) pienempi huone pojalle ensimmäiseksi omaksi huoneeksi. Ehkä teen tästä toisesta hänelle leikkihuoneen sitten, kun hän hieman kasvaa, niin voidaan yhdessä ihastella täällä muuttuvaa luontoa.

Tänä viikonloppuna olis myös sisustuksellisia tavoitteita! Pitäisi v i h d o i n saada ripustettua pari taulua seinille ja postissa odottelee myös pojan uusi sänky. Jospa ehdittäisiin myös tekemään hieman pihahommia. Näiden myötä toivottelen hyvää viikonloppua sinne!

Holger muutti meille

Meidän poika sai viime viikolla ihanan uuden ystävän, nimittäin Holger -jättinallen. Onpas ollut hauska harjoitella mahallaan makuuta, kun voi katsella nallekaveria vieressä (on muuten riittänyt ihmeteltävää). Tässä myös mitä ihanin halikaveri, kun poikamme alkaa enemmän liikkumaan. Tulee olemaan hauskaa katsella, kun pikkuinen kiipeilee nallen päällä.

Pojan huone myös elää koko ajan, kuten kuvista näkyy! Postissa odottaa jo isojen poikien pinnasänky ja vaatekaappikin tilattiin.

Holger nalle on  Teddykompanietin ja sen löytää Jollyroomin valikoimasta, josta saimme sen yhteistyön merkeissä.

Holger nalle (100cm)

 

On tosiaan korkea aika saada pojan huoneen sisustusta eteenpäin. Tässä mietiskellään koko ajan parasta ajankohtaa siirtää häntä sinne nukkumaan. Voin kertoa, että tämän maman univelat alkavat olemaan jo aikamoiset. Siksi jonkun ajan päästä kokeillaan, jospa me kaikki nukkuisimme paremmin etäämmällä toisistamme. Herään joka ikiseen inahdukseen ja poikamme on todella äänekäs nukkuja. Huomasimme myös hetki sitten, että nostin hänet aina ihan liian nopeasti viereeni jos hän inahteli omassa sängyssään vain unissaan (eikä nälässään, niinkuin luulin). On tämä yhtä opettelua tämä alku!